Vihan kalteva pinta - Täällä pohjantähden alla Kansallisteatterissa
Akseli ja Elina. Kuva: Kansallisteatteri. Kuinka käännetään teatterilavalle tarina, joka on kansallisaarre, ja jonka lukuisat versiot ovat niin kirjallisesti, elokuvissa kuin näyttämöilläkin muodostuneet klassikoiksi? Mikä on 2025 vuoden tulkinta? Sitä lähdin selvittämään Kansallisteatteriin, jossa Lauri Maijalan ohjaama Täällä Pohjantähden alla sai ensi-iltansa syyskuun lopulla. Ohjaajan kuvaus teoksesta: "traditiotietoinen historiallinen draama modernille ihmiselle" kuulosti melko käsittämättömälle konsulttikielelle, joten pyrin ottamaan teoksesta ennakkoon selvää mahdollisimman vähän - ja ottaa vastaan sen, mitä katsojalle tarjoillaan. Linnan tekstiin tarttuminen tuo ohjaajan eteen ainakin kaksi mammuttimaista ongelmaa: ensiksikin: kuinka "pyhään" tekstiin kosketaan ja toiseksi: kuinka trilogia tiivistetään yhden illan istuntoon. Aloitetaan jälkimmäisestä. Kansallisteatterin versio on pitkä. Esitys kestää kahden väliajan kanssa noin 3 tuntia ja 40 minuuttia. ...
